sanovat naiset töissä ja kärsivät kovasti kadehdittavaa jouluressiä. on piparit laittamatta uuniin ja tortut survomatta ja käsintehty joulukuusi vielä pahasti kesken. aiempina vuosina en ole tässä kilpavarustelussa pärjännyt sillä joulu ei allekirjoittanutta hetkauta suuntaan jos toiseen mutta koska olen nyt valistunut ja tiedän että lasteni tuleva menestys ja yliopisto-opinnot ovat suoraan verrannollisia niihin tunteihin joita äippä yökaudet keittiössä viettää joulupuuroa vatkaten aion tehdä parannuksen kertaheitolla ja singota itseni suoraan laakista jouluaressaavien naisten aateliin!

731190u4sl2bplxu.gif

 

mihinkään pronssisijaan en aio tänä vuonna tyytyä vaan kultamitali on tultava. siksi olen nyt tarkkaan pohtinut tulevan kolmen viikon toimintasuunnitelmaa eli keramiikkaa ja päätynyt seuraavanlaiseen:

  • heti huomenna 29.11 vihjaan kuin ohimennen aamukahvipöydässä miten joulukinkuksi aikomani porsas eli sika voi hyvin ja kasvaa rehottaa uuninpankolla kotoisasti röhkien. lopuksi kertaan kuin muistilapuksi itselleni että vasen kinkku meille, oikea puolisko kälynperheelle suomussalmelle ja lopuista silavista teen makkaraa. daameilla menee kätevästi loppuviikko ihmetellessä ja vastaiskua suunnitellessa joten voin rauhallisin mielin viettää torstain loput yhteiset kahvitauot (neljä kappaletta) ja koko perjantain paussit (kahdeksan kappaletta) uusinta pellervo-lehteä selaillen.
  • maanantaiaamusella voivottelen miten on selkä kipeä lantunnostosta mutta kertaan miten olen ottanut tavaksi kasvattaa itse joulupöytään tarvittavien lootien ja rosollien tykötarpeet koska "eihän se joulu muutoin joululta tuntuisi". kohotan merkitsevästi kulmakarvojani kun kolleekani kertoo hakeneensa lidlistä porkkanat ja huokaan syvään miten PUHDASTA ruoka on meillä maalla kun vaan itse viitsii nähdä VÄHÄN vaivaa.
  • keskiviikkona onkin jo aika ladata hieman jykevämpää pöytään eli haukottelen näyttävästi ja pahoittelen jos olen hieman toisaikainen mutta viime yö meni hevoselle länkiä veistellessä jotta pääsemme sitten VITIVARMASTI sinne joulukirkkoon aattoaamulla klo 3 kulkusten ja tiukusten helkkyessä. 
  • seuraavalla viikolla sataa taatusti silkkaa vettä kaikille kaupunkilaisille mutta itse saavun töihin potkukelkalla posket kivasti pakkasen panemina. ennen kuin kolleekat ehtivät edes kissaa sanoa voivottelen miten joulu on mennyt ällistyttävän kaupalliseksi ja ihmiset ovat unohtaneet joulun AIDON SANOMAN (josta totuuden nimissä minulla ei ole itsellä harmainta aavistusta mikä se voisi olla...) ja kuinka lapseni, nuo pikku enkelit ja äitin kullanmurut eivät halua joululahjaksi muuta kuin RAUHAA KOKO MAAILMAAN vaikka olenkin heille pitkin vuotta salaa neulonut villasukkia ja kutonut farmareita ja ruutuliivihameita (tytölle lähinnä kuitenkin) ja nikkaroinut pojan käpylehmille oman navetan (ilman parsia toki, siis luomusellaisen).
  • tässä vaiheessa huomaan jo työkavereideni mukavasti välttelevän seuraani ja lopettaneen kahvitauot kokonaisuudessaan mutta TUPPAUDUN mukaan siivouskomerossa vietettäviin lounastaukoihin teennäinen ikihymy kasvoillani ja tiedustelen vihdoinkin heidän joulunviettosuunnitelmiaan. että "joko se on anopille se kaunis kynttiläasetelma tehty ja oletteko ihan kotosalla vai tuleeko vieraita ja jos tulee niin ketä (tarkka vieraslista vaaditaan sekä vieraiden sukulaisuussuhteet keskenään)." minua nämä asiat eivät toden totta kiinnosta eikä sekään miten viime jouluna meni koko homma ihan poskelleen koska miehen työtön veli oli unohtanut tilata joulupukin ja nekin rahat dokasi lähiöpaarissa. kääntelen päätäni puolelta toiselle ja henkäisen aina väliin täytesanoja "ihanko totta! voi miten ihanaa! olen niin onnellinen puolestasi! jne".  vastailen aina sopivasti aika-ajoin matkapuhelimeeni "anteeksi kun keskeytän rakas sirkkumarjatta mutta lapset tekevät kotona joulusiivoa ja kyselevät minne äityli on laittanut lattianpesumopin. oi kuinka on ihanaa sirkkumarjatta kun ei itse tarvitse töiden jälkeen ruveta huseeraamaan mutta minulla nyt on kaksi näin hyvin kasvatettua lasta että he jokavuosi haluavat itse puunata talon näin joulun alla ja myös keväisin ja vaihtaa ne jouluikkunaverhot ja jouluserpentiinin ja joulujeesuksen KOSKA EIHÄN SE MUUTEN JOULULTA TUNTUISI."
  • juuri ennen hoohetkeä eli viimeisenä työpäivänä ennen aaton loppuhuipennusta kerron koskettavan tarinan puhdassydämisistä pienokaisistani, jotka sydämeltään nuhteettomina ihmistaimina uskovat vielä joulupukkiin ja kuinka he epäitsekkäinä ja markkinatalouden pilaamattomina lapsukaisina antavat kaikki kesätöistä säästämänsä rahat pelastusarmeijan joulupatakeräykseen. tämän jälkeen meillä on aina tapana veisata kiitosvirsi hallelujaa ja palata kotiin joulupukin odotukseen. pattylle tulee AINA ja jokavuosi joulupukki (se aito ja oikea ja lapsia rakastava punanuttu suoraan korvatunturilta) koska patty muistaa hoitaa pukin tilauksen jo hyvissä ajoin tammikuussa hotelli presidentin sviitissä koska pukilla on aikaa kahvitella myös päivisin.

tätä settiä tänä vuonna. jo on perkele jos en jatkoon pääse.

tosiasiassa pattylla on vielä vuoden 1998 joulunlaitto pahasti kesken mutta sitä en aio IKINÄKOSKAAN muille naisille paljastaa. en edes kidutuksen uhalla.

775620cmymz03hjz.jpg