viikonlopun jossain iltapäivälehden viikonloppupainoksessa joku mother elikkäs mamma elikkäs uuskäetön äityli (yöks mikä sana... oksennus) tilitti miten perheeseen tuli ero kun ensilapsi elikkäs esikoinen oli vielä alle vuoden ikäinen koska heillen jäi miehen kanssa nää uudet roolit hämäränpeittoon eli kuka nyt on mikä ja miksi ja koska ja varsinkin mies ei löytänyt omaa paikkaansa tässä kuviossa eli PERHEESSÄ.

voiherraisä sentään. mitähän tästäkin maasta olis tullut jos 40-luvulla suomen miehet olisivat olleet kuvatunlaisia vätyksiä? "mie en pysty nyt rakas martta tekemän yhtän mitän ko sukupuoliyhdynnän seurauksena meillen on tullut yllättäen LAPSI ja siitei ollu mitän puhetta vaiks väittivät et saunan lauteilta ja miulla on tuo casting elikkäs roolijako vielä ihan kesken ko mie en tiijä olenks mie nyt äiti vai isoäiti. mie lähen nyt tonne itään päin torrakko käes ja elä muistele pahalla marttasein. soitellaan ja laitellaan pikku paketteja ja kassotaan jos mie sit pojan ylioppilasjuhliin kerkeisin - edellyttäen et toi meijän tukiryhmän idänkeikka onnistuu siihen malliin et ei tarvi ens suvena kolhoosis siemenperunoita maahan panna."

just niin. tule ja puserra. son kuulkaa nin jotta jos ei mies ise tajua rooliansa perheessä ennen/jälkeen lapsen syntymän nin vaimon velvollisuus on se hällen kertoa ja osoittaa ja antaa sen verran rahaa mukaan kaupunkille että voi rassukka käydä ostamassa isselleen hamosen. laittaa frouva siinä sitten kaapinkin oikealle paikalle samointein. kun on kerran moisen piipittäjän kanssa yhteen mennyt. mitäs läksit.