ennen kuin paneudun tämän päivän lehtikaZaukseen paljastan teillen rakkaat kuulijani huumeongelman syyn: se on joulupukki.

pikkaset piltit pelotellaan puolikuoliaiksi joulupukin satuhahmolla ensin suurimman osan vuotta. joulukuussa hallusinaatiotontut kurkkivat ikkunoiden takaa ja aiheuttavat lapsukaisille hjärtslaagiin verrattavia hengitysvaikeuksia kun tätit ja setät ja mummot ja papat kilvan arvuuttelevat lapsiparan männä vuoden kiltteyttä ja kertaavat tuhmia tekosia. ikku siinä tulee simmuun kovimmallekin räppääjälle kun risuja saa sitten pelätä ja nöyryytystä kaiken kansan edessä.

ja mitä tapahtuukaan: aattona pukki tupsahtaa tupaan, kertaa vielä möreällä äänellä että onkos täällä niitä kilttejä pikku perkeleitä ja yhtäkkiä kaikki tuhmat tekoset on unohdettu. hupsista keikkaa kun rupee sitä pakettia tulemaan ovista ja akkunoista ja voi kun on harras mieli jokaisella.

lapset opetetaan siis pienestä pitäen siihen että pelottelu on kivaa ajanvietettä eikä se mitään oikeasti tarkoita. ja samma på myöhemmin: huumevalistus jatkaa samaa rataa. miten kukaan lapsi VOI edes hetken vertaa uskoa että paha huume ei ole pelkkää pelottelua vaan totisinta totta kun kerran varhaislapsuudesta on jo oma kokemus näistä "susi, susi, susi " -huudoista? (käytän tässä siis vertausta vanhan kansan satuun mutta jos et tiedä mikä se on niin kysy mammalta. minä jaksa tässä kaikkea selittää).

äh ja puh. hitto. sukupolvien välisen kuilun hokasin tänään: jannut ei tiijä mistä "are you talking to me?" OIKEASTI tulee. hohhoijaa.