olen nyt yli viisi tuntia istunut kuukausipalkkalaisena ja täytyy sanoa että näin hyvä olla ei ole ollut sitten sen kun sammahdin naapurin metsään sammalvuoteelle viime juhannuksena. siinä oli olo kuin herran turvallisilla kätösillä pikkulintujen loikkiessa ja metsäjänösten lennellessä ihanasti laulellen. kuulun nyt siihen keskiluokan kastiin mihin olen koko ikäni pyrkinyt: säännölliset tulot, kutakuinkin säännöllinen työaika kahvi- ja lounastaukoineen sekä oma työasema. härreguud miten on orkastinen olo.

itse asiassa rahvaan seassa ei ole ollenkaan niin tuskastuttavaa kuin olen aina luullut. taidan tulla tänne uudestaan heti huomenissa.