"uusperhe, johon kuuluu kaksi aikuista, neljä lasta, kolme koiraa, viisi papukaijaa ja viisi marsua tarkoittaa ettei vastarakastuneille voi jäädä riittävästi kahdenkeskistä aikaa" olli saarela is (= iltasanomat) eilen.

kiss mai ääs piipittäjä-olli. kahdelle vastarakastuneelle löytyy AINA aikaa jos on siihen tarvetta/haluja/mielenkiintoa. neljän lapsen, kolmen koiran, kahden kissan, kahden vuohen, kolmen hevosen, yhden ponin ja kahden kerpiilin uusioperhekokemuksella voin tämän siis sanoa. ettei tässä nyt sit vaan käynynnä olli-dear niin että henkilökemiat ei lopun perin oikeen kolahtaneetkaan teillä aikuisilla ja siitä ne kitkat syntyivät? tai että sinä vaan olet niin hankala ihminen että yhteiselo ei vaan onnistu? tai olette molemmat? on toki äärettömän miehekästä heittää syyt suhteen epäonnistumiseen ulkopuolisille tahoille eli näille neljälle lapselle, viidelle papukaijalle ja heidän marsukamuilleen... minne unohtui ilmastonmuutos ja ameriikan presidentti? keskisen olennon kaunis prassi-ihmissuhde ja viron patsashässäkkä? kyllä maar nekin suhdettanne häiritsivät jos oikeen kovasti asiaa pohtii.

************* jatkoa kello 8.02**************

tässä meikatessa on aikaa pohtia näitä ihmiselämän kiemuroita syvällisemminkin ja miehän sen nyt hokasin:

perheessä on neljä lasta ja viisi marsua. kenen se yksi marsu on? no ollin tietysti. mistä kahina? ollin marsulla on vaatimattomampi häkki kun tanjan lasten marsuilla. kateushan siitä tulee ja sen jokapäivänen messu. tiedetään, olen näitä riitoja ratkonut kotosalla naapurin metsästä hajetulla koivunvitsalla useaan otteeseen. AINA sillä toisella on asiat paremmin: toisen marsulla on sentin isompi häkki. sen juomapullo on design-laatua, mun sittarista hankittu tavismalli jne. loputtomiin.

Photobucket

* vaarallinen *

olli on nyt kuunnellut marsunsa uikutusta ihan riittämiin ja omaksunut parhaan kamunsa puhetyylin: uikuttamisen. ei siinä mitän että ne peitot sieltä kassan ohi tässä taannoin - kuka niitä aina muistaa maksella, ihmisiähän me kaikki ollaan heihaloo ja se heittäköön ensimmäisen kiven ken kerkiää. mutta tää marsu-juttu oli nyt se vika oljenkorsi.

ymmärrän olli sua täydellisesti, saat täältä halipusuruttauksen.

älkääkä hyvät ihmiset ostako perheeseen marsuja, ne vaarantaa parisuhteen. loppupäivän väsäänkin varotuskilpeä jonka sitten myyn eläinkauppoihin hirmuvoitolla. toivottavasti ei ole liian myöhäistä. ehkä tämä vielä kerkiää pelastaa jonkun perheen? toivon sydämestäni niin. kauhee perhepoliittinen vastuu mullen nyt tässä kyllä lankesi.