läksin ihan vasiten sivakoimaan suksilla kiertotietä tänne työmaalle että kun se julkisuus kuitenkin seurannut jo viikkojen ajan miunkii reittejä ja rutiineja ja takaovesta sisään joten nyt olen siis täällä. mersun ajo huspandi peruukki päässä toiselle puolen pitäjää et josko lähtivät sit sen perään ko luulivat et patsy siellä ja näin sain ainakin tän aamun nyt rauhotettua ja elossa ollaan. julkisuutta on nyt pakko hämätä kaikin keinoin ettei tule lähtö.

mie tos sivakoides työasijoita aattelin ko matkakii tuntu niin pitkältä ilman lunta hiihellä et jos nyt pitäydyn siin liikennevalosuunnittelussa niissä kolmessa eri vaihtoehdos ko niisson kuitenkin sitä ajan patinaa ja retroa ja ihmiset jo sillee tottuneet mut neuvottelen nyt täs seihtemän päivää -lehden kans semmost yhteistyötä et aina laitettas punaseks valoks heijän mainoksensa ja siähen joku julkisuuteen joutuneen ihmisen naamankuva et se niiko oikeen herättää tän jarrupolkimella makaavan ajajan refleksit ja kivat rovikat sit siittä kunnalle lehdeltä? näitä kun on näitä yyteeneuvotteluja ain ajoittain et fyrkkaa elikkäs massia on kunnalle jostain saatava nin tässä tämmönen kiva luonnon monimuotoisuus esillä ja kuitenkin niin ajan hermolla toimimista? tiimityöskentelyä vaiks mie ise en niin siittä perusta ko aina olen kuitenkin se kadehdiduin siellä jos muita naisia on ko mullen on tää luoja suonu kivat puskurit ja siitä sit paha mieli heillä helposti.

näin oli kivasti tää aamutuima pohdittu työjuttuja joten nyt vedän päälle puolentoista tunnin kahvipaussin ko tukkakii pitää piipata uuvelleen. hirmu myrsky oli tulles ja osan matkaa sivakoin lylyä lykkyyn takaperin ko son mulle jotenkin nin luonnollinen asento toi etupäässä takaapäin toimiminen.