alituiseen ootta mielessä olleet öitä myöten en vaan oo joutanu ko selipaatiksi rupesin paitsi nyt ko kävi äksidentti: arska pysähty ja mie jatkoin matkaa sieltä sarvien yli kivikovaan maantiehen ja nyt sit hospitaalissa kävin ja mie sanon jotta ei oo kaikilla yhtä lailla asijat. jos madonnaa äksidentti tulis nin kävis yksityishelokopterilla ja doug rossin luokke ja siitä sit pari viikkoa saitsua ja palvelijat mutta mie anpulanssilla ja ihan rahvaan sekaan ensiapuun ja monta tuntia siellä potslojollaan ja vihdoin kun tulee se kaunis hoitsu vaalea ja c-kupin daisat nin on jo kipulääke sevverta että nauraa hekotan vaan en tajua numeroa kysyä ihana on se hymy ja paijan nostan että keuhkot voi kuunnella ei oo kuulema hänen hommasa pitää lääkäri olla mie vaan että ei haittaa kyllä kelpaa ihan lähihoitajaharjottelijakin kun on veikeä toi mieli.

ylipääsemättömän vaikea on siellä lääketokkurassa katsoa että kuka se ylilääkärinhoitaja on että isommat nimikyltit ja aseman titteli siähen ensin.

sitä tässä vaan läksin sanomaan että henkissä on hän ja liikennevalot lähenee loppuaan se suunnittelu että tässä saitsulla maatessa pitää vissiin vähän miettiä jo niitäki loppuraaporttiin.

sau. laittakaa paljon kukkia ja suklaata meille.