sielhän hyö yhtäaikaa hiihtelivät; litti, hyypiä ja cristiano ronaldo. ihanasti. onneksi olin kerinnyt shopata ennen matsia parit saappaat ja parit käyttökenkät (lue: matalat) ko oikein hoppua pidin. nyt on nimittäin lakko edessä kuukauden... jaiks. mutta hetkeäkään en kadu.

kallista oli. ainakin näin pienviljelijälle, jonka tuikitärkeä 141-tuki on ollut reissun ajan katkolla jatkon suhteen. onneksi sain kauppojen myyjät vakuuttuneeksi lipidoni riittävyydestä esittämällä aina oston yhteydessä viime vuoden maataloustukipaapperin johon olin kätevästi vain muuttanut päivämääräksi tämän vuoden vastaavan. muutenhan siellä ei olisi ollut varaa shopata edes sukkahousuja. olin nimittäin varautunut korkeaan elintasoon ja mataliin vähittäismyyntihintoihin mutta metsään (naapurin) meni. shit.

häijyä kuulkaa teki kun vaeltelin hotellin lähistöllä sijaitsevan paikallisen stokmannin osastoilla (maan alla 5 kerrosta, katutasosta ylöspäin 7 kerrosta) paperipussiin hyperventiloiden. oi niitä ihaneja kenkiä ja saappaita... käet täristen kosketin muutamaa, sovittamista en uskaltanut edes ajatella... hintataso luokkaa "kivat kesäiset varvastossut -> puolen kuun sairaanhoitajapalkka (korotuksen jälkeen)". onneksi olin jossain matkan vaiheessa saanut realismin pistoksen ajattelutapaani ja totesin itselleni useaan otteeseen; velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa (tämä pätee loistavasti visa-kortin ominaisuuksiin joten kuluttasuojalain mukaisesti tätä vanhan kansan viisautta olisi syytä käyttää luottokunnan mainoksessa).

täältä muuten ajankohtaista tietova futisaiheesta.