näin on minunkin läheltä menny tuo pleipoi kun sen nyt kerron että eilen anttimarkuksen kanssa siinä ehtoolla kiva on herkän hetken jälkeen rupatella hänelläkään ole muita kenelle puhua eikä vallan kerskumaan ruvennut tuli vaan hänellen mieleen kun isotätinsä serkku kerttuhelena 1956 oli saanu hefnerin hjuulta sähkeen että kanteen pitäs kuvaa ja siltä seisomalta oli paikallises osuuskaupas lihatiskillä kerttuhelena sai viisumin poikaystävän kautta ja lähti linja-autolla oli tarkoitus kun fleminginkadun kulmas kamala nälkä sen verta oli jännittänyt että ei puuroa aamusel ja lihapiirakan kahel nakil kaikil mausteil tilas ja pieni maito sillon pitseerioita ollu kun maksamas oli niin yleislakko. siinä sitten luukku kiinni paukahti hanskat väliin mitään saanu ja jonoa takana ja suoraan siitä sitten marssimaan ja vasemmistolauluja ja tietysti linja-autot ei kule punavuores asusti kerttuhelena sinne jäi kallioon pariksi päiväksi kavereita oli ja marssia ja syksyllä sitten talouskouluun.

näin on näitä ison maailman pleipoikuuluisuuksia ei koskaan osaa arvata anttimarkuskin niin on hiljanen mies lähetyssaarnaaja ihan tavallinen ei erikoisuuksia ja hyvin jännittävä on hänellä tuo menneisyys.