mie luulin et nää duunimestat on jo loppu eli jääneet viime vuosituhannelle mutta ei kuitenkaan. olen omakohtaisesti kohta kolme kuukautta tutustunut kuvatunlaiseen työyhteisöön ja täytyy sanoa että ikävä ei tule.

  1. asioista ei puhuta. paitsi pahaa selän takana. rätvitään muiden henkilökohtaisia asioita, jotka tässä tapauksessa ovat helvetin kipeitä juttuja (läheisen kuolema, pahanlaatuinen syöpä)
  2. ei delekoida tehtäviä vaan oletetaan että ihmiset omaavat ajatuksistalukutaidon ja pystyvät sen perusteella sinkoamaan paikasta aa paikkaan pee kun tarvetta on
  3. pantataan yrityksen tuloksen kannalta tuiki tärkeitä tietoja kuten esimerkiksi että tuleeko päivässä 480 asiakasta vai ainoastaan 40, sillä asiakasmäärä on yrityksen toimialan ja sidosryhmien mukaisesti äärettömän helposti ennustettavissa/tiedettävissä 7 päivää etukäteen (plus miinus kymmenen asiakasta)
  4. ja mikä pahinta: ollaan epäystävällisiä asiakkaille. asiakas on AINA väärässä "minä olen tehnyt tätä työtä 30 vuotta, kyllä MINÄ tiedän" -tyyliin
  5. ja koska yrityksellä on toimialallaan monopoliasema, ei asiakaspalveluun eikä -ystävällisyyteen ole pakko edes panostaa. jos ei yksinkertaisesti välitä....
ja mistä arvasitte että kyseessä on 100 prosenttisesti naisvaltainen työpaikka..... ? grrr.... juuei enää tätä lajia.

jostain luin että jos ihminen haluaa niin hän pystyy muuttumaan. negatiivisesta positiiviseksi. näinköhän on kaikkien kohdilla...? enpä usko...

niinjoo sinne sohvalle. unohduin youtubee.