ihminen viettää ihan normaalia perjantaita. tekee työtä ahkerasti, vastaanottaa lahjoja, kihertää ja kähertää, on umpiystävällinen, viehkeä naisihminen. siis normi ja tuikitavallinen. valmistautuu laskeutumaan pitkän työrupeaman (10h) jälkeen soffalle loikoilemaan ja katselemaan kerpiilien - noiden siivekkäiden kotieläinten- tyhjänpäivästä puuhastelua vessapaperirullan kimpussa niin eikö jo tule perkele olkapäälle koputtelemaan ja kuiski korvaan:

"lähetääs ihan vaan kattomaan yhtä myytävänä olevaa mustaa harrikkaa kun toi kriisikii näkyy rouvalla pukkaavan päälle ihan tämän tästä ja lankomen kohottava kasvonaamiokaan ei siähen pitkäs juaksus auta."

kenkiä. no niitä nyt aina tarvitaan. hyperventilaatiota. tää meni taas ihan sekavaksi. kävin kassomas ja nyt yritän sit kasvattaa harrikkapartaa. jos kesään mennes kasvais?

onko sillä muuten väliä onksse harrikkaparta jalkojen välis vai leuas? ko leukaan kasvaa nin helvetin hitaasti näillä steroideilla.